Tihkusateisena maanantai-iltana kokoonnuimme 14 henkilön voimin Tammijärvellä Nisulan tilalla ja tarkemmin tilan kunnostetussa kesäkahvilanakin toimivassa tunnelmallisessa piharakennuksessa, Nisulan Pihatuvassa. Kaija-emäntä tunnetaan ihanista leivonnaisistaan ja hän oli valmistanut kesäkurpitsa- ja omenapiirakkaa kahvin kera tarjottavaksi. Kokoontumispaikkamme oli mitä parhain, mutta sillä oli myös historiallinen aspekti.
Nisulan tila on erikoinen paikka koko Suomen historiaa ajatellen, sillä tunnettu ja kiistelty kommunistinen poliitikko Hertta Elina Kuusinen syntyi Luhangassa 14.2.1904. Hänen äitinsä Saima (os. Dahlström) oli Nisulan talon tytär. Hertan isä, Otto Wille Kuusinen, oli laukaalaisen räätälin poika. Otto Wille Kuusinen radikalisoitui ja muutti Neuvosto-Venäjälle 1918 toimien suomalaisen kommunistiliikkeen ytimessä. Hertta Kuusinen varttui kotimaassa, kävi koulua Helsingissä ja Jyväskylässä. V. 1922 hän seurasi isäänsä ja muutti Neuvosto-Venäjälle ryhtyen vakaumukselliseksi kommunistiksi ja otti kotikielekseen venäjän.
Hertta Kuusinen tuli Suomeen salaa keväällä 1934, mutta joutui pian pidätetyksi ja tuomittiin vankeuteen valtiopetoksesta. Vapauduttuaan vankilasta hän tapasi Yrjö Leinon, josta tuli hänen toinen puolisonsa. Kun talvisota alkoi, pariskunta häipyi maan alle, etteivät he joutuisi pidätetyiksi. Pariskunta oli majaillut Hella Wuolijoen omistamassa Marlebäckin kartanossa Iitissä. Paikka alkoi tuntua turvattomalta ja Kuusinen ja Leino matkustivat linja-autolla Heinolaan, missä Leino osti potkukelkan. Sillä he potkuttelivat lähes sadan kilometrin matkan Tammijärvelle. Liikkuminen tapahtui yöaikaan ja aluksi he majailivat ladoissa, saunoissa ja riihissä majoittuen sitten Rauhalaan, jossa Hertta oli viettänyt aikaa lapsena. Rauhala oli kuitenkin kylätien vieressä ja siitä oli paljastumisen pelossa hakeuduttava syrjemmälle. Nisulan tilalla heillä ei ollut vastaanottoa, sillä tilalla ei hyväksytty kommunistiaatetta. Nisulan isäntä, Hertan setä Kalle Dahlström (myöh. Laaksovirta), oli tiukka suojeluskuntalainen ja talossa majoitettiin myös Karjalan evakoita. Niinpä Kuusinen ja Leino päätyivät Sydänmaalle 11 km:n päähän Tammijärven kylältä, Yskin taloon. Sieltä he saivat turvapaikan, koska talon tytär oli ollut Kuusisten kotiapulaisena Helsingissä ennen vapaussotaa. Yskin savusaunassa he piilottelivat sodan loppuun saakka. Tulta he saattoivat pitää vain öisin ja koska talvi oli ankara, olot savusaunassa olivat karut. Pakkasta oli jopa -40 astetta. Talon väki toimitti heille ruokatarvikkeita ja pesuvettä yöaikaan. Välillä he oleskelivat sisällä talossa ja heidän paljastumisensa oli lähellä. Salaisuus kuitenkin saatiin säilymään, vaikka välillä poliisitkin kävivät talossa. Pariskunta pakeni ruokakomeron ikkunasta illan pimeyteen.
Arvoitukseksi jää, huolisivatko venäläiset pariskuntaa. Mystinen matalalla liikkunut lentokone Yskin talon päällä on saanut aikaan pohdintoja, pudotettiinko siitä jotakin Kuusiselle ja Leinolle. Saunasta on löytynyt pariskunnalle osoitettuja kirjeitä, eli joku tiesi heidän olinpaikkansa ja jotenkin ainakin kirjeet kulkivat.
Talvisodan päätyttyä kommunistit vapautettiin kaikista syytteistä. Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino poistuivat Luhangasta yhtä salaisesti kuin olivat sinne tulleet. He saivat yöllä rekikyydin Joutsan kirkolle. Sieltä he jatkoivat matkaa potkukelkalla määränpäänään Iitti. Pariskunta palasi Helsinkiin. Kumpikin oli piilossa tai vangittuna 1930–1940-luvuilla usean vuoden ajan. Sodan jälkeen molempien ura lähti nousuun. Molemmat toimivat kansanedustajina ja ministereinä. Hertta myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran keskusjohdossa.
Hertta alkoi käydä Tammijärvellä ja Sydänmaalla. Nisulaan hän ajoi valtion autolla. Setä kuitenkin komensi Hertan pois. Hertta uhosi vielä omistavansa joskus Nisulan. Sydänmaalle ja kokouksiin Hertta ei ajanut autolla. Auto jätettiin Rauhalaan, jossa Hertta vaihtoi ylleen arkiset vaatteet ja Rauhalan isäntä ajoi hänet lantakärryillä työväentalolle kokousta pitämään.
Hertan elämässä tapahtui paljon, mutta piiriläisiä kiinnostivat tietysti erityisesti ne asiat, jotka kytkeytyvät jollakin tavalla Luhankaan. Valitettavasti he, jolla on Hertta Kuusisesta omakohtaisia muistoja, ovat jo poissa keskuudestamme. Ahti Onali muistaa Tammijärvellä asuneen pappansa Aleksi Varpasen kertoneen, että kun Hertta Kuusinen tuli 1930-l. Tammijärvelle, hän oli velvollinen ilmoittautumaan viranomaiselle. Kun Aleksi Varpanen vei maitoa meijeriin hevosella Hertta oli pyytänyt, että pääsisi hevosen kärryjen kyytiin. Varpanen oli sitä mieltä, että Hertan oli parempi kävellä, niin rauhoittuu vähän.
Hertta Kuusinen on henkilö, joka herättää edelleen vahvoja tunteita ja häpeää. Olipa hänen toiminnastaan mitä mieltä tahansa, hän on kuitenkin ollut yksi Suomen historian vaikutusvaltaisimmista naispoliitikoista. Hän nousi eduskuntaan v. 1945 ja oli Suomen toinen naisministeri. Hän oli kielitaitoinen, taitava puhuja ja karismaattinen esiintyjä. Hertta Kuusinen kuoli Moskovassa 19.3.1974 syöpään 70-vuotiaana.
-Päivi Onali
