Todella kylmänä maanantai-iltana uhmasimme pakkasmittarin lukemia ja kokoonnuimme kahdeksan hengen voimin Hyvinvointituvalle. Innostuksesta sukututkimukseen koukuttavaa harrastusta kohtaan kertoo se, että kaukaisimmat jäsenemme ovat paikalla aina. Vaikka tila ei ole paras mahdollinen sen puutteet korvaa kokoontumisten mukava ilmapiiri. Lisäksi joka kerta siellä oppii jotakin uutta sukututkimuksesta.

Katsoimme Juha Vuorelan luennon ”Geneettisen sukututkimuksen perusteita”. Toisilla on paljon kokemusta ja tietoa dna-tutkimuksesta sukututkimuksessa, mutta mahtuupa meitä vasta-alkajiakin joukkoon. Luennosta sai hyvän katsauksen aiheeseen, jonka pohjalta voi soveltaa oppimaansa ja opiskella lisää aiheesta. Luento herätti keskustelua ja Pertti Mattila selvensi vielä luennon antia käytännön esimerkillä.

Ehdittiinpä illan aikana taas tutkia vähän kirkonkirjojakin. Niissä riittää aina ihmeteltävää. Samoin digihakemistossa. Sieltä tutkittiin mm. sodassa kaatuneen henkilön kantakorttia.

Kun seuraavan kerran kokoonnumme, kevät on jo pitkällä ja illatkin alkavat olla valoisampia. Sitä ennen sukututkija hyödyntää nämä paukkupakkaset istumalla kammiossaan ja tutkimalla kuka mitäkin. Varotaan kuitenkin pään ylikuumenemista ja muistetaan välillä nousta ylös ja tehdä vaikka keppijumppa, ettei niska jämähdä ja ryhtikin paranee samalla.

Aurinkoista kevättalven jatkoa kaikille sukututkijoille ja koetetaan pysytellä terveinä.

– Päivi Onali