Puheenjohtaja Sari Päykkönen, puh. 0400 953308, sapay1(at)hotmail.fi

Hallituksessa vuodesta 2025 alkaen.

Olen sukuhistorian ja geneettisen sukututkimuksen opettaja. Kiinnostuin alunperin sukututkimuksesta harvinaisen isältä perityn sukunimeni vuoksi. Kaikki saman sukunimen haltijat (noin 20 henkilöä v. 1970) tiesin sukulaisikseni. On ollut onni saada edes jotain perimätietoa suvuistani lapsuudenkodissani, vaikka isän isää en edes ehtinyt tavata. Isälinjan perimätietona oli laukkukauppiaiden jälkeläisiä. Lapsuudenkotini on Sulkavalla (soutupitäjä Saimaan rannalla).

Opintoni sisälsivät vuosien varrella mm. bioanalytiikkaa, tietojärjestelmiä ja erityisen ylpeä olen ruotsiksi suorittamastani kasvatustieteen approbaturista Åbo Akademissa kun ei ole erityisen hyvä kielipää. Se olikin hyvä lähtökohta sukututkimuksen salojen selvitykseen, koska perimätiedot jo kattoivat suomenkielisten kirkonkirjojen ajan.  

Fyysiset terveysongelmat pakottivat jäämään eläkkeelle v. 2016, jolloin jäi aikaa hyville harrastuksille. Olinhan tehnyt työelämäni Helsingissä. Lahteen muutettuani pitkien päivien vuoksi jaksaminen ja harrastusaika oli niukkaa. Kävin Wellamo-opiston kaikki sukuhistorian kurssit enimmäkseen Kiurun Erkin opettamina.

Isäni isän suku on näillä tiedoin lähtöisin Kivennavalta, sukunimi jo 1500-luvulta. Ratsumies Päykkönen on asutettu Puumalan Sepänkylään kaakkoisrajan puolustamisen vahvistamista varten. Ratsumiesketjun viimeinen ammattisotilas rakuuna Thomas Päykkönen kuoli iäkkäänä v. 1828 Puumalassa. Hänen poikansa ei halunnut sotilaaksi ja tuli Sulkavalle v. 1796 Tiittalan kartanoon rengiksi. Perimätieto ei siis pitänyt paikkaansa. Yhtään laukkukauppiasta ei löytynyt, mutta ratsusotilaita senkin edestä.

Isän äidin isä Henrik Joskitt syntyi Pietarsaaren maalaiskunnassa, Pedersöressä. Sieltä koko ruotsinkielinen perhe lähti nälkää pakoon v. 1870 Sulkavalle. Joskitteja on siis kaksi haaraa, ruotsinkieinen Pedersöressä ja suomenkielistynyt haara Sulkavalla.

Äidilläni on sukujuuret enimmäkseen Päijät-Hämeessä. Äidin isä on syntynyt Hartolassa. Hänen isästään ei ole tietoa, mutta äidin suku on luoteisesta kylästä Harasta. Äitini äidin äiti on syntynyt Kuhmoisissa. Hän kuuluu Wirmailan sukuun, Kuhmoisten Rautavuoren haaraan. Äitini äidin isä on Haukivuoren Juvosia, suku alunperin  Rantasalmen Parkumäestä.

Olen jo useamman vuoden ajan opettanut Wellamo-opistossa sukuhistorian peruskursseja. Muutama vuosi sitten alkoi myös geneettisen sukututkimuksen lyhytkurssit DNA-tutkimusten yleistyessä. Opetustyö on ollut antoisaa, koska samalla olen saanut lisäoppia suvuista ja kulttuureista eri puolilta Suomea.  

Varapuheenjohtaja, Hyvinkään sukututkimuspiirin vetäjä Aino Helle, aino.helle(at)elisanet.fi

Hallituksessa olen ollut vuodesta 2023 lähtien ja sen puheenjohtajana 2024-2025. Toimin myös yhdistyksemme verkkosivujen ylläpitäjänä Tarja Piitulaisen ja Jukka Helénin kanssa (yllapitaja(at)lahdenseudunsukututkijat.com).

Olen syntynyt Helsingissä mutta asunut vuodesta 2014 lähtien Hyvinkäällä. Sukututkimusharrastuksen aloitin 1996, jolloin osallistuin sukututkimuskurssille ja olin mukana perustamassa sukututkimusyhdistystä Kirkkonummelle toimien useita vuosia sen hallituksessakin. Tutkimuksissani keskityin aluksi äitini sukujuuriin, sillä isäni puoleista sukua oli jo tutkittu melko pitkälle.

Äitini poismenon jälkeen 2001 sukututkimusharrastus jäi vuosikausiksi vähemmälle kunnes amerikanserkkuni innostamana aktivoiduin uudelleen niin perinteisen kuin myös geneettisen sukututkimuksen pariin. 2018 teetin DNA-testit itselleni ja usealle lähipiiriini kuuluvalle ja aloin myös käyttää Geniä. Samana vuonna liityin Lahden seudun sukututkijoihin käytyäni ensin muutaman kerran Erkki Kiurun vetämissä DNA-illoissa. Siitä alkaen olen ollut taas kunnolla koukussa ja tutkimukset ovat laajentuneet kattamaan muitakin kuin omia sukujani.

DNA-testien avulla pyrin vahvistamaan muun muassa sen, oliko äitini tieto isästään oikea, mikä vie tutkimukset Ruovedelle. Äitini äidin puoleiset sukujuuret ovat Etelä-Pohjanmaalta samoin kuin myös isäni sukujuuret pääosin, ja välillä tuntuu, että siellä lähes kaikki ovat jollain lailla sukua keskenään. Isälinjani (R1a -> R-BY98049 -> R-FTA96347) vie Kauhajoen Havuseen Tyni Hannunpoikaan ja äitilinjani (H27) Teuvan Kauppilaan ja Hakalaan Tora Olavintyttäreen, mutta sekalinjoja pitkin molemmat ovat esivanhempiani niin isäni kuin äitini puolelta.

Hämeeseen sukujuureni tulevat Ruoveden lisäksi isänpuoleisen isoisäni äidin kautta, joka oli syntynyt Asikkalassa ja jonka äiti oli syntyisin Lammilta. Isoisäni lapsuudenperhe asui Hollolan Lahdessa 1800-luvun lopulta alkaen ja Hollolassa on myös sukuhauta. Lisäksi lasteni isän äidinpuoleinen suku on Hämeestä.

Sihteeri Liisa Nurmi, liisa_nurmi(at)phnet.fi

Hallituksen jäsen vuoden 2025 alusta alkaen.

Sukututkimukseen minut innosti Lahden seudun sukututkijoiden kunniajäsen Leena Lehti, jonka hyvällä opastuksella aloimme tutkia kirjaston mikrofilmeiltä sukuni saloja1980-luvun loppupuolella. Leenaan olin tutustunut toisen yhteisen harrastuksemme golfin parissa.

Koko sukututkimus meinasi lopahtaa alkumetreillä, kun päätin aloittaa isäni isän vanhemmista Asikkalasta ja alkutietona oli kuva hautakivestä Asikkalan hautausmaalla. Eihän Asikkalassa ollut syntynyt hautakiven mukaista Juho Kustaata. No Juho Kustaa löytyi, mutta heti tuli todettua, että erheitä on saattanut sattua niin papeille, omaisille, jotka tiedon ovat antaneet ja ehkä jopa hautakiven tekijälle. 

Syntymäpaikkani kirkonkirjoissa on Vaasa, vaikka silmäni aukaisin ensi kerran Helsingissä. Isäni työn mukana perheeni muutti Lahteen vuonna 1955. Isäni ja äitini olivat molemmat helsinkiläisiä, mutta juuret isän äidin puolelta ovat Ikaalisissa ja isän isän puolelta Asikkalassa, Hämeenlinnassa ja Lammilla. Äidin isä oli Mäntsälästä ja äidin äiti Nurmijärvi-Vihti suunnalta.

Sukututkimukseen liittyviä kursseja olen käynyt useita peruskurssista jatkokurssille, vanhoja käsialoja (vieläkin opettelen) sekä tuomiokirjakursseja mainioiden opettajien Erkki Kiurun ja Mika Viitasen johdolla.

Olen todennut, että tämä harrastus ei lopu koskaan, aina tulee jotain uusia ”herkkupaloja” tutkittavaksi. Esimerkiksi mistä on asikkalalaisen esiäitini Wilhelmina Ahlbergin isän isä hämeenlinnalainen värjäri Mats Ahlberg kotoisin ja mitä hänen 70-sivuinen perukirjansa kertoo tai mäntsäläläisen esi-isän tekemä pappilan ryöstö tai mitä tapahtui niille kolmelle esivanhempieni alaikäiselle lapselle, jotka jäivät orvoiksi vanhempien kuoltua kolmen kuukauden sisällä.

Hallituksen jäsen, kirjastonhoitaja Olli Valo, ollivalo187@gmail.com

Olen Turussa kasvanut, aikuisiällä Päijät-Hämeeseen asettunut ja sukututkimuksen vasta viitisen vuotta sitten aloittanut kolmen aikuisen lapsen isä ja neljän lapsenlapsen isoisä. Häme, ja erityisesti Päijät-Häme ovat tulleet vuosien mittaan tutuiksi työn kautta, Lahti ja Hartola myös asuinpaikkakuntina. Kiinnostus omaan sukuhistoriaani lähti halusta oppia tuntemaan isäni suku, joka tarkoitti minulle aiemmin lähinnä vanhoja valokuvia albumissa, kuultuja tarinoita sekä varhaisia ja vähäisiä kontakteja muutamiin suvun jäseniin. Elossa olevia läheisiä sukulaisia isälläni oli aikuisiällä vain vähän. Kun sain ensin koostettua ja kirjoitettua raumalaisen isäni isän ja äidin kuvitetut elämäntarinat kansien väliin, syvennyin tutkimaan suvun merimiehiä ja seppiä sekä heidän perheitään. Heitä suvussa riittää, koska merimiehen ja sepän ammatit ovat kulkeneet tyypillisesti isiltä pojille.

Olen keskittynyt selvityksissäni toistaiseksi isäni sukuun 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Rauman ja Uudenkaupungin seudulla ja maailman merillä. Merimiehistä ja heidän elämänvaiheistaan löytyykin suhteellisen hyvin yksityiskohtaistakin tietoa. Mutta myös Euran Kauttuan ruukkiin sepiksi Ruotsin kautta Valloniasta tulleiden esi-isien (Corell-sukuhaara) vaiheisiin aion perehtyä, kunhan aikaa löytyy. Äitini suku on Loimaalta. Sinne päätyi aikanaan Turusta Brander-suvun yksi haara, josta äitinikin periytyy. Heissäkin riittäisi tutkimista.

Sukututkimuksessa minua kiinnostavat paitsi ihmiset ja heidän keskinäiset suhteensa, myös mm. se millaisissa olosuhteissa, ympäristöissä ja perheissä henkilöt kasvoivat ja elivät ja missä työtään tekivät. Miksi heistä tuli, mitä tuli ja miten heidän elämänsä päättyi. Koetan muodostaa tapahtumista, ihmissuhteista ja paikoista jonkinlaisen elämäntarinan tai edes ajallisesti rajatun hahmotelman. Kirjoitan löydöt tarinoiksi tai artikkeleiksi jäsentääkseni sukuni ihmisten elämänkulkua. Sukututkimus on auttanut ymmärtämään henkilöiden elämää, sillä taustat yksittäisen ihmisen elämänvalinnoille ja -tapahtumille löytyvät meidänkin suvustamme usein vähintään yhden sukupolven takaa.

Kehykseksi sukututkimukselle on mukava perehtyä myös paikallishistoriaan ja yleisiin oloihin kyseisinä tutkimuksenalaisina aikoina. Olen kiinnostunut myös vanhoista valokuvista ja pengonkin arkistoista paitsi henkilökuvia myös kuvia tutkittavien sukulaisten elinympäristöistä täydentämään kokonaiskuvaa. Usein muutamakin kuva henkilöstä, asuinrakennuksesta, työympäristöstä tai ystäväpiiristä kertoo paljon, tai ainakin herättää lisäkysymyksiä.

Hallituksen jäsen Aimo Jussila, aimo.jussila(at)gmail.com

Olen uusi hallituksen jäsen, johon tehtävään Päivi Valtonen minut suostutteli. Katson edustavani pitkälti niitä jäseniä, jotka asuvat etäämmällä ja käyttävät siis pääosin sellaisia palveluja, joissa ei tarvitse olla paikalla Lahdessa. Olen toki valmis ottamaan vastuuta sellaisista hallituksen hoitamista tehtävistä, joita voi hoitaa etänä.

Olen syntynyt Hausjärvellä v. 1952, mutta sittemmin matkan varrella on ollut kymmenkunta paikkakuntaa ja lähemmäs kolmekymmentä pysyvää osoitetta, kun opiskelu ja työ ovat miestä mennessään vieneet. Lahdessa asuin vuodet 1982–94 ollessani Oululaisen (eli Fazer Leipomot Oy) palveluksessa eri tehtävissä. Kolmesta lapsestani kaksi ja neljästä lapsenlapsesta myös kaksi asuukin edelleen siellä seudulla. Elintarvikealalta on leipä lähtenyt lähes neljänkymmenen vuoden ajan (enkä siihen edes leipääntynyt), kunnes jäin täyspäiväiseksi eläkeläiseksi pari vuotta sitten. Nykyisin asun Kangasalla; jo yli kaksikymmentä vuotta eli taidan vihdoin alkaa asettua? 

Sukututkimuksen aloitin 2020 paikkeilla. Aika pian myös verkotuin eri yhdistyksiin ja seuroihin kuten Lahden seudun sukututkijat, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ja Suomen Sukututkimusseura. Paikallisesti olen aktiivinen Hausjärven sukututkimuspiirissä, joka kokoontuu 1–2 kuukauden välein. Sinne on matkaa n. 120 km kuten Lahteenkin. Eri tahojen järjestämiä webinaareja seuraan aika aktiivisesti eli pari kertaa kuukaudessa; lisäksi alan kirjallisuuttakin on tullut hankittua aimo pino. Olen ollut myös muutamilla kansalaisopiston kursseilla, joita juuri Valtosen Päivi on vetänyt. Hyödyllisimpiä näistä ovat olleet klinikat ja työpajat, joissa saa henkilökohtaisempaa opastusta omien tutkimushankkeiden edistämiseksi.

Isälinjan sukua olen selvittänyt 1600-luvun alkuun saakka ja tehnyt siitä parikymmensivuisen jutun lähinnä itseäni ja sukulaisiani varten. Kaikki nuo kymmenen esi-isääni ovat asuneet Hausjärvellä viidessä eri kylässä. Näin ollen olen ensimmäinen, joka on lähtenyt sieltä pois – ja myös ensimmäinen, joka ei ole saanut elantoaan maataloudesta! Isäni suvusta ei muilla ole juurikaan ollut innokkuutta selvittämään juuriaan, joten pioneerityö on ollut haasteellista mutta palkitsevaa ja positiivinen palaute sieltä suunnalta on kyllä lämmittänyt.

Parhaillaan on meneillään äitini puoleisen isälinjan selvitys. Edellisestä hankkeesta syntyi jo paljon hyviä rutiineja, mistä löytää tietoa ja miten niitä dokumentoi. Lisäksi äidin suvusta löytyy useampia aktiivisia sukutukijoita ja hyvämuistisia senioreita työn helpotukseksi. Myös tällä puolella olen päässyt 1600-luvulle. Vanhimmat esi-isät löytyivät Janakkalasta ja Vanajalta, kunnes 1800-luvun alussa muutettiin Hausjärvelle. Paitsi esivanhemmista niin pyrin aina löytämään tietoa niiden pitäjien, kylien ja talojen historiasta joihin ko. henkilöt liittyvät ja kirjaamaan niitä mukaan juttuihin. Tähän on myös oma kirjastomme tarjonnut hyvin apuja.

Lopuksi haluan vielä mainita, että Geni -yhteisöpalvelu on osoittautunut minulle parhaaksi väyläksi löytää ja tarvittaessa lisätä henkilöitä sekä heihin liittyviä tietoja, kunhan tietenkin tarkistaa ne mahdollisuuksien mukaan alkuperäislähteistä. Tulevista kiinnostuksen kohteita päällimmäisin on geneettinen sukututkimuksen saloihin perehtyminen. Serkkutestin (MyHeritage) tein jo nelisen vuotta sitten ja viime vuonna sekä Big-Y että mtDNA (FTDNA) -testit. Tuo Y -testin tulokset muuten vahvistivat isälinjan oikeellisuuden. 

Hallituksen jäsen Ulla-Maija Reinikainen, umreinikainen(at)hotmail.com

Hallituksen jäsen vuoden 2026 alusta Liisa Nurmen innoittamana. Olemme tuttuja Takkulan golfkentältä. 

Synnyin Tampereella, nääs. Mutta olen asunut Helsingissä, Lahdessa, Schwarzwaldissa, Vancoverissa, ja viimeksi 20 vuotta Chilessä. Lahteen palasimme vuonna 2020.  

Sukututkimusta aloittelin viime vuosisadan puolella tehdessäni isälinjaisen tutkimuksen mieheni suvusta, Leppävirran Reinikaisista.  Ihan keltanokkana tutkin internetin vähäistä antia ja mikrofilmejä Kuopion kirjastossa muutamankin kesäpäivän, mutta saimme tyttäreni kanssa aikaan hienon sukupuun appiukon 80-vuotispäiville. Tein myös anopilleni, Vehmersalmen Tuovisten sukupuun. Sittemmin tutkimukseni ovat keskittyneet isäni sukujuuriin, sillä äitini puoleista sukua on jo tutkittu paksun kirjan verran.  Viime kesänä sainkin valmiiksi yhden projektin, kirjan nimeltään Kruutin käryä, jossa kerrotaan miksi olemme Kruuteja. Kruutihan on sotilasnimi, mutta sen nimistä sotilasta ei suvustamme löytynyt. Kirjassa on isäni sukua Tampereen Messukylästä. Kirja oli oikeastaan perheen yhteisponnistus, sillä mieheni piti huolta oikeinkirjoituksesta ja katkoi liian pitkiä istuntoja, ja tyttäreni taittoi kirjan ja piirsi kannen ja kaikki ihanat sukupuut.

Sukujuureni isän puolelta vievät siis Pirkanmaalle, Messukylän Viialaan ja Aitolahden Lampuihin. Sukuun on tullut naisia mm. Mouhijärveltä ja Ikaalisista. Yllättäen Ikaalisista tulleella mummolla ja Mouhijärven isomummollani on yhteinen esi-isä, sotilas Antti Starkman s.1741. Siinä ehkä seuraava tarkemman tutkimuksen aihe, sillä en vielä ole saanut selville mistä Antti tuli Mouhijärvelle ja miksi ryhtyi sotilaaksi.

Äitini sukujuuret menevät Juvan mahtipitäjään. Hänen esi-isänsä ovat viihtyneet Juvan Kiiskilänniemellä ja äitilinja menee Juvan kautta Leppävirralle. Äitini Kiiskisten suvusta on Ari Kolehmainen tehnyt 883-sivuisen opuksen nimeltään Kiiskilänniemeltä vaaroille ja selkosille, joka on julkaistu vuonna 2021, jolloin olin itsekin Kiiskisten sukuseura ry:n hallituksessa.

Sukututkimukseen liittyviä kursseja olen käynyt useita SnellmanEdussa, osallistunut SSHYn ja Suomen Sukututkimusseuran luennoille sekä Lahden seudun sukutukijoiden luennoille. Olen myös kuunnellut lähes kaikki Juha Vuorelan luennot. Nyt olen aloittanut syventävät opinnot vanhoista käsialoista sekä tuomiokirjoista.

Olen pysynyt aika tiiviisti perinteisen sukututkimuksen parissa. Toki teetin DNA-testit itselleni vuonna 2018 ja liityin Geniin. Lahden seudun sukututkijoihin liityin 2021, koska täällä on tarjolla paljon hyviä luentoja ja yhteisiä tapahtumia.

Hallituksen jäsen Maaret Räsänen, puh. 040 5307317, maaretkr(at)gmail.com

Olen uusi/vanha hallituksessa, kun en vuosi sitten taas osannut sanoa ei.

Syntyisin olen Koski Hl:n Hyrkkälästä, sieltä muuttanut Porvooseen kouluun mennessä ja nyt olen asunut Askolassa jo 20 vuotta. Työurani on työpaikkojen suhteen hyvin lyhyt, olin nimittäin samassa porvoolaisessa kirjapainossa 41 vuotta, kunnes jäin sieltä vapaaehtoisesti työttömäksi ja sitä kautta eläkkeelle.

Juureni ovat hyvin pitkälti Koskella, Lammilla, Padasjoella ja Kuhmoisissa, mutta laajenee kyllä, kun mennään sukupolvia taaksepäin, varhaisimmat tällä hetkellä tiedossa olevat esivanhemmat ovat asuneet Viipurissa ja toisaalta Ruotsista on tullut joitain esivanhempia.

Sukututkimusta olen harrastanut 1980-luvun puolivälistä ja silloin alussa tuli hyvinkin tutuksi Lahden vanhan kirjaston mikrofilmihuone, jossa tuli istuttua filmejä pyörittämässä loma-aikoina hyvin tiuhaan. Jossain vaiheessa harrastuksesta tuli vähän työkin, opetin Porvoossa ja Askolassa kansalaisopistossa sukututkimusta.

Kun en siis osaa sanoa ei, niin olen tällä hetkellä myös Askolan seudun sukututkijat ry:n puheenjohtaja, Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja ja vielä Wirmailan sukuyhdistyksen sukuneuvoston jäsen. Kaiken tämän lisäksi olen harrastanut valokuvausta lähes koko ikäni, kuvia voi käydä kurkkimassa osoitteessa maaretin.kuvat.fi ja Lahden seudun sukututkijoilla on kuvasivut osoitteessa lsst.kuvat.fi